Lisäilen matkakuvia nettiin pikkuhiljaa. Täällä on jo lumi alkanut sulaa ja minä luen tenttiin. Olen lisännyt kuvia sivuille "Westward Expansion" ja "outoa ja kaunista". Lisää on tulossa...

Joulu tulla jollottaa, ja täällä on joulukaaos meneillään. Yhdysvalloissa joulu on ennen kaikkea kapitalismin riemujuhla. Onneksi viime torstaina satoi ensilumi, jonka myötä on hyvä palata omille pakanajuurilleen muistelemalla sydäntalven juhlan todellista merkitystä. Olen ottanut muutamia kuvia lumesta ja jäästä. Riemuitsen talvesta niin kauan kuin sitä riittää – sanovat sen sulavan pian pois. Lumi on kuitenkin minun elementtini. Kuten Helvi Juvonen sen ilmaisee: iloni on pohjajäätä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 POHJAJÄÄTÄ

 

Iloni on pohjajäätä.

Se ei sula.

Syvältä käy vesisuoni

ehtymätön,

lähde kuultaa

hopeisen jään yllä

lasinkirkas.

 

Näet jääni.

Älä koske.

Onhan kylmää

lähdevesi.

Katso.

Näet ihmiskasvot,

omasi näet, kasvot hyvät.

 

 

Tässä vielä lumimaisema asuntolan pihalta.

 

 

Tiedoksi kaikille, suomalainen puhelinliittymäni ei ole enää toiminnassa. Vaihdon liittymän paikalliseen pre-paidiin. Vanha numero alkaa taas toimia keväällä,  mutta toistaiseksi minut tavoittaa vain amerikkalaisesta numerosta (numeron saa sähköpostitse, jos kiinnostaa).

St. Louis on Yhdysvaltain vaarallisin kaupunki. Tämä on siis tilastollinen fakta, jonka asukkaat ovat tienneet (kollektiivisen tietoisuuden tasolla, kenties) jo kauan. Juuri, kun sain lähetettyä uusimman juttuni Väki-lehteen, uutinen St. Louisin väkivaltaisuudesta levisi maailmalle. Kuulin, että uutinen on ollut ainakin Kalevassa, ja YLE:kin näyttää sen julkaisseen. Minun juttuni sen sijaan käsittelee pelkoa, mikä mielestäni liittyy olennaisesti väkivaltaan. Koska tämä mielenkiintoinen fakta St. Louisin väkivaltaisuudesta jäi huomioimatta, olen miettinyt olisiko se muuttanut juttuni loppupäätelmiä. Todennäköisesti ei. Pikainen googlaus tuottaa aivan liian monta St. Louis-osumaa, mutta osoittaa, että koko maapallon mittakaavassa St. Louis ei ole vaarallisin kaupunki. Forbes.comin mukaan esimerkiksi Irak ja Sudan olivat vaarallisimpia matkustuskohteita vuonna 2005 (ja todennäköisesti edelleen). Samaan kategoriaan kuuluu myös Afganistan, Norsunluurannikko, Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa), Haiti, Liberia, Somalia… Eli kannattaa suhteuttaa!

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

YLE:n uutinen

Morgan Quitnon tilasto

CNN:n uutinen

 

St. Louis on ollut uutisissa myös toisesta syystä. Cardinals voitti baseballin maailmanmestaruuden (joka pelattiin Yhdysvalloissa, ja jonka tavoitteluun osallistui vain amerikkalaisia joukkueita). Loppuotteluiden aikaan koko kaupunki tuntui hengittävän Cardinalsien tahtiin. Pelit olivat suurin puheenaihe, ja jopa proffat kyselivät ketä kannatan ja seuraanko pelejä. Luennot loppuivat normaalia aikaisemmin, jotta fanit ehtisivät katsomaan peliä. Mihinkään ei päässyt Cardinals-maniaa pakoon: yliopistolle ilmestyi Go Cards –kylttejä ja Cardinalseja kannatettiin jopa bussien valotauluissa. Sitten Cardinals voitti loppuottelun, ja tunnelma oli kuin Suomessa jääkiekon maailmanmestaruuskisojen jälkeen 1995. Tai Euroviisujen jälkeen 2006. Viikko sitten sunnuntaina järjestettiin voittoparaati ja juhla stadionilla. Arvatkaapa vaan, olenko kiinnostunut baseballista? Ja mistä minä löysinkään itseni? Stadionille oli kuulemma vaikea saada lippuja. Monet ystäväni olisivat halunneet olla siellä. Mutta jostain syystä siellä olinkin minä, kaikkien niiden baseball-fanien keskellä. Kiitos Ginan, joka kutsui minut ja Karlienin stadionille perheensä kanssa. Katsokaapa valokuvia.

 

Lisäsin myös muutaman kuvan Korealaisesta illasta. Tämä kuuluu sarjaan kansainvälisiä iltoja, joita on nyt ollut kolmena lauantaina peräkkäin. Viime lauantaina olin Indonesialaisessa illassa, ja siitäkin on jotain.

 

Lisäksi tässä on yksi kuva keskilännen syksystä. Se on otettu pohjoiskampukselta kirjaston edestä eilen sunnuntaina. Viime päivinä lämpöä on ollut alle kymmenen astetta, yöllä nollan alapuolella. Tänään sataa, mutta huomisen säätä ei voi ennustaa. Vielä viikko sitten yöpakkasten alettua lämpötila kipusi 22 asteeseen. Oli aika paahde, kun olin pukeutunut edellisen päivän syysvaatteisiin.

 

Tänne on tullut syksy. Tämä kuva on otettu eteläkampukselta, asuntolani edestä.

 

Täällä St. Louisissa olen monta kertaa huomannut ajattelevani, että taivas on matalalla. Se ikään kuin hallitsee maisemaa ja valtaa tavallista enemmän kuvan pinta-alaa. Talot ja puut ovat matalia, joten horisontti on tasainen ja taivas tuntuu suurelta.

Olen lisännyt muutamia kuvia, lähinnä sellaisia, jotka kertovat minun ajatuksistani ja elämästäni täällä. Olen nyt pitänyt viimeisimmät viikot hiljaiseloa, koska on ollut opiskelukiireitä. Niinpä nämä uudet kuvat liittyvät opiskeluun, ympäristöön ja kavereihin. Katsokaa ja ihmetelkää.

Hei kaikki, kirjoittelen täältä rapakon takaa (St. Louis, Mo, USA). Olen jo pitkään ajatellut avata oman blogin, jossa voisin julkaista ottamiani kuvia, mutta vasta nyt saan sen aikaiseksi. Olen valikoinut kuvista ne, joiden uskon olevan kaikkein kiinnostavampia, mutta koska kuvaan vain itselleni, kuvani ovat melko henkilökohtaisia. Näettepähän nyt kuitenkin miltä täällä näyttää. Kuvat ovat melko pienessä koossa, jotta saisin sivulle mahtumaan mahdollisimman paljon asiaa. Käykää silloin tällöin tsekkailemassa sivuja, sillä tarkoitus olisi lisätä kuvia ja tekstiä. Saatan jopa joskus innostua kirjoittelemaan ajatuksiani.