St. Louis on Yhdysvaltain vaarallisin kaupunki. Tämä on siis tilastollinen fakta, jonka asukkaat ovat tienneet (kollektiivisen tietoisuuden tasolla, kenties) jo kauan. Juuri, kun sain lähetettyä uusimman juttuni Väki-lehteen, uutinen St. Louisin väkivaltaisuudesta levisi maailmalle. Kuulin, että uutinen on ollut ainakin Kalevassa, ja YLE:kin näyttää sen julkaisseen. Minun juttuni sen sijaan käsittelee pelkoa, mikä mielestäni liittyy olennaisesti väkivaltaan. Koska tämä mielenkiintoinen fakta St. Louisin väkivaltaisuudesta jäi huomioimatta, olen miettinyt olisiko se muuttanut juttuni loppupäätelmiä. Todennäköisesti ei. Pikainen googlaus tuottaa aivan liian monta St. Louis-osumaa, mutta osoittaa, että koko maapallon mittakaavassa St. Louis ei ole vaarallisin kaupunki. Forbes.comin mukaan esimerkiksi Irak ja Sudan olivat vaarallisimpia matkustuskohteita vuonna 2005 (ja todennäköisesti edelleen). Samaan kategoriaan kuuluu myös Afganistan, Norsunluurannikko, Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa), Haiti, Liberia, Somalia… Eli kannattaa suhteuttaa!
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
St. Louis on ollut uutisissa myös toisesta syystä. Cardinals voitti baseballin maailmanmestaruuden (joka pelattiin Yhdysvalloissa, ja jonka tavoitteluun osallistui vain amerikkalaisia joukkueita). Loppuotteluiden aikaan koko kaupunki tuntui hengittävän Cardinalsien tahtiin. Pelit olivat suurin puheenaihe, ja jopa proffat kyselivät ketä kannatan ja seuraanko pelejä. Luennot loppuivat normaalia aikaisemmin, jotta fanit ehtisivät katsomaan peliä. Mihinkään ei päässyt Cardinals-maniaa pakoon: yliopistolle ilmestyi Go Cards –kylttejä ja Cardinalseja kannatettiin jopa bussien valotauluissa. Sitten Cardinals voitti loppuottelun, ja tunnelma oli kuin Suomessa jääkiekon maailmanmestaruuskisojen jälkeen 1995. Tai Euroviisujen jälkeen 2006. Viikko sitten sunnuntaina järjestettiin voittoparaati ja juhla stadionilla. Arvatkaapa vaan, olenko kiinnostunut baseballista? Ja mistä minä löysinkään itseni? Stadionille oli kuulemma vaikea saada lippuja. Monet ystäväni olisivat halunneet olla siellä. Mutta jostain syystä siellä olinkin minä, kaikkien niiden baseball-fanien keskellä. Kiitos Ginan, joka kutsui minut ja Karlienin stadionille perheensä kanssa. Katsokaapa valokuvia.
Lisäsin myös muutaman kuvan Korealaisesta illasta. Tämä kuuluu sarjaan kansainvälisiä iltoja, joita on nyt ollut kolmena lauantaina peräkkäin. Viime lauantaina olin Indonesialaisessa illassa, ja siitäkin on jotain.
Lisäksi tässä on yksi kuva keskilännen syksystä. Se on otettu pohjoiskampukselta kirjaston edestä eilen sunnuntaina. Viime päivinä lämpöä on ollut alle kymmenen astetta, yöllä nollan alapuolella. Tänään sataa, mutta huomisen säätä ei voi ennustaa. Vielä viikko sitten yöpakkasten alettua lämpötila kipusi 22 asteeseen. Oli aika paahde, kun olin pukeutunut edellisen päivän syysvaatteisiin.
Kommentit